Elin- ja työolot: Suomi

Julkiset työvoimapalvelut

Työmarkkinatori on Suomen julkisten työvoimapalveluiden verkkosivu, jolta löytyy tietoa muun muassa työpaikoista, työ- ja elinkeinohallinnon palveluista ja työelämän eri mahdollisuuksista. Työpaikkoja voit etsiä Työmarkkinatorin tietokannasta: https://tyomarkkinatori.fi/en/personal-customers/vacancies

Koska Suomessa on monella sektorilla työvoimapula, on kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi luotu Jobs in Finland -sivusto: https://jobs.workinfinland.fi/ Tälle sivustolle on koottu työpaikkailmoituksia, joissa nimenomaan etsitään englannin kieltä osaavia työntekijöitä.

Myös työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnallinen puhelinpalvelu auttaa työnhakuun liittyvissä kysymyksissä. TE-asiakaspalvelukeskus palvelee suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.

EURES

EURES-portaalista, eli eurooppalaisesta ammatillisen liikkuvuuden portaalista, löytyy tämän työskentelystä ja elämisestä Suomessa sekä maan työmarkkinatilanteesta kertovan osion lisäksi tietoja Suomessa olevista avoimista työpaikoista. Työnhakija voi lisäksi kirjautua portaaliin ja luoda sinne profiilin. Profiilin tietojen pohjalta tekoäly tarjoaa työnhakijalle sopivia paikkoja. Halutessaan työnhakija voi myös julkaista profiilinsa näkymään kirjautuneille työnantajille, jolloin he voivat olla häneen yhteydessä etsiessään ehdokkaita avoimiin työpaikkoihinsa. Portaalista saa myös apua CV:n laatimiseen sekä vinkkejä ja linkkejä työnhakuun.

Lisäksi portaalista löytyy linkki European Online Job Days (EOJD) portaaliin.  Eures Suomi järjestää vuosittain yleensä 3–4 online-työpaikkamessua.

Muut sivustot

Yksityisistä työnvälityspalveluista löytyy lista mm. henkilöstöpalvelualan liiton verkkosivuilta: https://hpl.fi/jasenpalvelut/lista-jasenyrityksista/ Akateemisten työnhakijoiden puolestaan kannattaa tutustua Aarresaari-portaaliin: https://www.aarresaari.net/

Linkit:

Ansioluettelo eli CV

CV kannattaa päivittää Suomen työmarkkinoille sopivaksi. Ansioluettelossa mainitaan ensin viimeisin työpaikka ja koulutus, listan viimeisenä vanhimmat tiedot. CV:n pituus tulisi olla enintään kaksi A4-liuskaa. Haluttaessa voi liittää mukaan valokuvan, mutta se ei ole pakollista. Nykyään valokuvan liittäminen CV:hen on kuitenkin melko tavallista. CV:hen on hyvä merkitä myös kaksi suosittelijaa tai ainakin merkintä, että suosittelijoiden tiedot toimitetaan pyydettäessä. CV:tä ei allekirjoiteta.

Europass-ansioluettelo on yhtenäinen eurooppalainen malli, ja se sopii myös Suomen työmarkkinoille haettaessa. Europassin voi luoda  EURES-portaalissa tai Europassin kotisivuilla.

Hakukirje

CV:n lisäksi tarvitaan hakemuskirje, jossa kerrotaan, miksi hakija on hakemassa kyseistä työpaikkaa ja miksi juuri hän olisi oikea valinta siihen. Hakemuskirjeen pituus tulisi olla enintään yksi sivu. Hakemuskirjeen mukaan liitetään todistuskopiot vain siinä tapauksessa, jos työpaikkailmoituksessa on niin pyydetty. Sen sijaan todistukset kannattaa ottaa mukaan työhaastatteluun. Hakemuskirje allekirjoitetaan.

Sähköinen hakemus

Yhä useampi työnantaja käyttää rekrytoinneissa valmiita sähköisiä työnhakulomakkeita. Monien työnantajien nettisivujen kautta on myös mahdollisuus jättää avoin hakemus.

Linkit:

Määritelmä

Ei tietoa saatavilla

Kelpoisuus

Ei tietoa saatavilla

Toteutus

Ei tietoa saatavilla

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löytää mahdollisuuksia

Ei tietoa saatavilla

Rahoitus ja tuki

Ei tietoa saatavilla

Missä mahdollisuuksia mainostaa

Ei tietoa saatavilla

Rahoitus ja tuki

Ei tietoa saatavilla

Lainsäädäntö

Ammatillinen perus- ja täydennyskoulutus voidaan järjestää oppisopimuskoulutuksena. Oppisopimuskoulutus perustuu ammatillista koulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskeviin lakeihin ja asetuksiin. Oppisopimuskoulutus muodostuu lähinnä työpaikalla annettavasta koulutuksesta. Siitä sovitaan kirjallisesti määräaikaisella työsopimuksella, joka tehdään vähintään 15-vuotiaan oppilaan ja työnantajan välillä. Työsopimus on samalla oppisopimus. Oppisopimusjärjestelyistä sovitaan työnantajan ja oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen oikeuden saaneen koulutuksen järjestäjän välillä.

Oppisopimukseen sisältyy aina henkilökohtainen opintosuunnitelma. Oppilaan aiempi koulutus ja työkokemus on otettava huomioon ja tunnustettava oppilaan hyväksi. Opintosuunnitelma laaditaan yhteistyössä oppilaan, työnantajan ja koulutuksen järjestäjän kanssa sellaisessa muodossa, että se voidaan liittää oppisopimukseen.

Valtio ja kunnat myöntävät rahoitusta oppisopimuskoulutukseen.

Kuvaus järjestelmästä

Oppisopimuskoulutus on pääasiassa työpaikalla järjestettyä koulutusta, joka tapahtuu käytännön työtehtävien kautta (noin 80 prosenttia) ja jota täydennetään teoriaopinnoilla. Oppisopimus perustuu määräaikaiseen työsopimukseen. Oppilas saa siis palkkaa oppisopimuskoulutuksen aikana, ja palkka määräytyy asianomaisen työehtosopimuksen mukaisesti.  Työnantaja saa korvausta oppisopimuskoulutuksen järjestämisestä työpaikalla. Korvaussumma vaihtelee sen mukaan, miten suuriksi oppisopimuskoulutuksesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset arvioidaan.

Oppisopimuskoulutusta voidaan käyttää opiskeltaessa millä tahansa ammatillisen koulutuksen alalla.  Oppisopimuskoulutuksena voi suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon, jotka antavat saman pätevyyden kuin ammattiopisto ja saman jatko-opintokelpoisuuden kuin lukio tai ammattiopisto. Tavoitteena voi olla myös esimerkiksi vain yksi tutkinnon osa, jolla täydennetään aikaisempaa osaamista.

Koulutuksen järjestäjä vastaa oppisopimuskoulutuksen hallinnoinnista ja valvonnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää luvan koulutuksen järjestämiseen. Lupa voidaan myöntää kunnille, kuntayhtymille, rekisteröityneille yhdistyksille, säätiöille ja valtion liikelaitoksille.

Oppisopimuskoulutuksen järjestäjät löytyvät internetistä osoitteesta Oppisopimus.fi

Kelpoisuus

Oppisopimuskoulutus on myös kaikkien ETA-maiden kansalaisten käytettävissä edellyttäen, että oppilas täyttää työpaikan kielitaitovaatimukset sekä tutkintoon liittyvät kielitaitovaatimukset (suomi, ruotsi ja joissain tapauksissa englanti).

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löydän työtilaisuuksia

Oppisopimusoppilas etsii yleensä työpaikan itse tai jatkaa työskentelyä aiemmassa työpaikassaan. Oppisopimuskoulutuksen työpaikkoja voi löytää myös TE-palveluiden kautta (te-palvelut.fi).

Rahoitus ja tuki

Oppisopimuskoulutus perustuu työsopimukseen, ja oppilas saa palkkaa koulutuksen ajalta. Oppilaalla on oikeus hakea teoriaopintojaksojen ajaksi opintotukea sen mukaan, mitä koulutuksen järjestäjä on vahvistanut oppisopimuksessa.

Missä mainostaa mahdollisuuksia

Oppisopimuspaikoista voi ilmoittaa te-palveluiden verkkosivuilla (https://tyomarkkinatori.fi). Samalla sivustolla työnantajat voivat etsiä myös oppisopimuskoulutukseen hakevien henkilöiden CV:tä.

Rahoitus ja tuki

Lisätietoja antavat koulutuksen järjestäjät sekä CIMO.

Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan sisämarkkinoiden kulmakivistä.

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden kansallisten esteiden poistaminen EU:ssa on yksi periaatteista, jotka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa. EU:n jäsenvaltiot ovat siirtyneet perinteisestä protektionistisesta lähestymistavasta rajoitusten poistamiseen, minkä tavoitteena on luoda yhtenäis- tai sisämarkkinat. Sitoutuminen rajattoman eurooppalaisen kauppapaikan luomiseen on synnyttänyt lisää vaurautta ja uusia työpaikkoja, ja sen avulla EU:sta on tullut maailmanlaajuisesti tunnustettu maailmankaupan toimija Yhdysvaltojen ja Japanin rinnalle.

Huolimatta EU:n sitoutumisesta sisäisten kaupan esteiden poistamiseen kaikkia talouden aloja ei ole yhdenmukaistettu. Euroopan unioni on päättänyt säännellä Euroopan tasolla aloja, jotka voivat aiheuttaa suuremman riskin Euroopan kansalaisille. Näitä ovat muun muassa farmaseuttiset tuotteet tai rakennustuotteet. Suurimpaan osaan tuotteista (jotka katsotaan matalamman riskin tuotteiksi) sovelletaan niin sanottua vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistetut tai kaupan pidetyt tuotteet voivat liikkua vapaasti, ja niillä voidaan käydä kauppaa EU:n sisämarkkinoilla.

Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset

Sopimus Euroopan unionista antaa jäsenvaltioille oikeuden rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta, kun kyseessä on erityinen yhteinen etu, kuten esimerkiksi ympäristön, kansalaisten terveyden tai yleisen järjestyksen suojelu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jäsenvaltion kansalliset viranomaiset katsovat tuotteen tuonnin olevan mahdollinen uhka kansanterveydelle, julkiselle moraalille tai yleiselle järjestykselle, viranomaiset voivat tuotteen pääsyn kieltää markkinoilleen tai rajoittaa sitä. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi muuntogeeniset elintarvikkeet tai tietyt energiajuomat.

Vaikka yleisesti ottaen tavaroiden hankintaa ei ole rajoitettu toisessa jäsenvaltiossa, mikäli ne on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, EU:ssa on rajoituksia tietyille tuoteluokille, kuten alkoholille ja tupakalle.

Pääomien vapaa liikkuvuus

Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta toinen olennainen edellytys on pääomien vapaa liikkuvuus. Se on yksi neljästä perusvapaudesta, jotka taataan EU:n lainsäädännössä, ja se on Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentämisen perusta. Eurooppalaiset voivat hallinnoida varojaan ja sijoittaa niitä missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa.

Pääomamarkkinoiden vapautuminen on ollut ratkaiseva seikka EU:n taloudellisen ja rahataloudellisen yhdentymisen kannalta. Se oli ensimmäinen vaihe Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) sekä yhteisen valuutan eli euron perustamisessa.

Edut

Pääomien vapaan liikkuvuuden periaate lisää unionin finanssimarkkinoiden tehokkuutta, minkä lisäksi se tuo etuja EU:n kansalaisille. Ihmiset voivat toteuttaa monenlaisia taloustapahtumia EU:ssa ilman suuria rajoituksia. Henkilöt, joihin kohdistuu vähän rajoituksia, voivat esimerkiksi

1. avata pankkitilin hankaluuksitta
2. ostaa osakkeita
3. tehdä sijoituksia tai
4. ostaa kiinteää omaisuutta

toisessa jäsenvaltiossa. EU:hun sijoittautuneet yritykset voivat omistaa ja johtaa muita eurooppalaisia yrityksiä sekä sijoittaa niihin.

Poikkeukset

Tästä periaatteesta on tiettyjä poikkeuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa. Ne liittyvät pääosin verotukseen, vakavaraisuusvalvontaan, yleiseen etuun liittyviin näkökohtiin, rahanpesuun ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä hyväksyttyihin taloudellisiin seuraamuksiin.

Euroopan komissio jatkaa työtään rahoituspalveluiden vapaiden markkinoiden saamiseksi käyttöön. Siksi se toteuttaa uusia strategioita finanssialan yhdentymiseksi, jotta kansalaisten ja yritysten olisi entistä helpompaa hallita rahojaan EU:ssa.

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu omistusasunnoissa. Vuokra-asuntojen saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa voi olla vaikea löytää sopivaa ja kohtuuhintaista asuntoa. Helsingin vuokrataso on etenkin keskustassa huomattavasti korkeampi kuin muualla Suomessa. Jos maahan muuttavalla on jo työpaikka tai hänelle on tarjottu työpaikkaa, työnantajaa voi pyytää auttamaan asunnon löytämisessä. Erilaisista asumistukimuodoista saa lisätietoja Kansaneläkelaitoksesta (Kela).

Yksityiset vuokranantajat ilmoittavat vuokra-asunnoista verkossa ja sanomalehdissä. Vuokra-asunnon voi löytää myös asunnonvälitystoimiston, internetin tai sanomalehteen laitetun "vuokrata halutaan" -ilmoituksen kautta. Sanomalehdissä on myös asunnonvälitystoimistojen osoitteita.

Linkit:

Suomessa kunta on velvollinen järjestämään perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville lapsille. Kuntien verkkosivuilta löytyy tietoa mm. varhaiskasvatuksesta, esikoulu- sekä peruskouluopetuksen järjestämisestä. Päivähoitotoiminnalla on valtakunnalliset kasvatustavoitteet ja päivähoitopaikkaa voi hakea ympäri vuoden lasten hoitotarpeen mukaan. Lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista ja peruskoulun aloittamista.

Peruskoulussa on vuosiluokat 1–9, ja se on tarkoitettu koko 7–16-vuotiaiden ikäluokalle. Oppivelvollisuus on Suomessa pidennetty 18 vuoteen. Jokaisen on opiskeltava peruskoulun jälkeen. Nuori opiskelee esimerkiksi lukiossa tai ammattikoulussa ja suorittaa siellä toisen asteen tutkinnon. Sen jälkeen hän on suorittanut oppivelvollisuuden. Perusasteen jälkeisistä opintoihin hakemisesta tietoa löytyy Opintopolku.fi –sivustolta. Sivustolta löydät tietoa mm. lukioon, ammatilliseen koulutukseen, yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja oppisopimukseen hakemisesta. Palvelua ylläpitää Opetushallitus. Hakuohjeiden lisäksi sivustolta löydät kattavasti tietoa Suomen koulutusjärjestelmästä.

Lisätietoja koulutusmahdollisuuksista löytyy myös Ploteus-portaalin kautta. Myös TE-toimiston Ura-palvelujen kautta voit kysyä opiskeluun liittyvistä asioista ja Kelan opintotukikeskuksesta saa tietoa opintojen rahoituksesta. Tutkintoon johtava korkeakoulutus on maksutonta EU/ETA-maista tuleville. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta on peritty maksu 1.8.2017 lähtien.

Linkit:

Henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen toteuttaminen on yksi Euroopan rakenteellisista kulmakivistä, mikä on tarkoittanut käytännöllisten sääntöjen käyttöönottoa. Niillä on varmistettu se, että kansalaiset saavat matkustaa vapaasti ja helposti mihin tahansa Euroopan unionin jäsenvaltioon. Autolla matkustamisesta on tullut entistä helpompaa EU:ssa. Euroopan komissio on asettanut joukon yleisiä sääntöjä, joilla säännellään ajokorttien vastavuoroista tunnustamista, autovakuutuksen voimassaoloa ja mahdollisuutta rekisteröidä auto isäntämaassa.

Ajokortti EU:ssa

Euroopan unionissa on otettu käyttöön yhdenmukaistettu ajokorttimalli ja lisää vähimmäisvaatimuksia luvan saamiseksi. Näiden avulla vaaralliset kuljettajat voidaan pitää poissa Euroopan teiltä riippumatta siitä, missä he ovat ajokokeensa suorittaneet.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa myönnetyt ajokortit ovat olleet saman näköisiä ja tuntuisia 19.1.2013 alkaen. Ajokortit tulostetaan muovinpalaselle, joka vastaa kooltaan ja muodoltaan luottokorttia.

Ajokorteille on otettu käyttöön yhdenmukaistetut hallinnolliset voimassaoloajat, ja ne ovat 10–15 vuotta moottoripyörille ja henkilöautoille. Näin viranomaiset voivat säännöllisesti päivittää ajokortin uusilla turvaominaisuuksilla, joiden takia sen väärentämisestä tai peukaloimisesta on tullut vaikeampaa. Silloin kortittomien tai ajokiellon saaneiden kuljettajien ei ole niin helppo huijata viranomaisia omassa maassaan tai muualla EU:ssa.

Uudella eurooppalaisella ajokortilla suojellaan myös haavoittuvassa asemassa olevia tienkäyttäjiä, sillä sen myötä on otettu käyttöön portaittainen ajolupa moottoripyörille ja muille kaksipyöräisille moottorikäyttöisille ajoneuvoille. Portaittainen ajolupajärjestelmä tarkoittaa sitä, että kuljettajilla on oltava kokemusta vähemmän tehokkaasta moottoripyörästä ennen tehokkaampiin pyöriin siirtymistä. Mopoilla on myös oma erillinen luokkansa (AM).

Ajokorttia on haettava maassa, jossa asut useimmiten tai säännöllisesti. Yleensä sillä tarkoitetaan maata, jossa asut vähintään 185 päivää kunakin kalenterivuonna henkilökohtaisten tai ammatillisten siteiden takia.

Jos sinulla on henkilökohtaisia / ammatillisia siteitä kahdessa tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa, vakinainen asuinpaikka on paikka, jossa sinulla on henkilökohtaisia siteitä, edellyttäen, että palaat sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen ei tarvitse täyttyä, jos asut jäsenvaltiossa suorittaaksesi siellä tietyn ajan kestävän tehtävän.

Muutto toiseen EU-maahan korkeakoulussa tai yliopistossa opiskelua varten ei merkitse vakinaisen asuinpaikan muutosta. Voit kuitenkin hakea ajokorttia isäntämaassa, jos pystyt todistamaan opiskelleesi siellä vähintään kuusi kuukautta.

Auton rekisteröinti isäntämaassa

Jos muutat pysyvästi toiseen EU-maahan ja viet auton mukanasi, sinun on rekisteröitävä autosi ja maksettava siitä asiaankuuluvat verot uudessa asuinmaassasi.

Ajoneuvon rekisteröinnistä ja siihen liittyvistä veroista ei ole annettu yhteisiä sääntöjä EU:ssa. Joillakin mailla on sääntöjä, joiden nojalla ajoneuvon rekisteröinti on verotonta silloin, kun auto viedään pysyvän muuton yhteydessä toiseen maahan.

Verovapautuksen saamiseksi sinun on tutustuttava uudessa asuinmaassasi sovellettaviin määräaikoihin ja ehtoihin.

Kansalliset viranomaiset, joilta saat tarkat tiedot sovellettavista säännöistä ja määräajoista: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/registration-abroad/index_fi.htm.

Autovakuutus

EU:n kansalaiset voivat vakuuttaa autonsa missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa, mikäli valitulla vakuutusyhtiöllä on isäntämaan kansallisen viranomaisen antama lupa myöntää asiaankuuluvia vakuutuksia. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella yrityksellä on oikeus myydä pakollisia liikennevakuutuksia ainoastaan, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Vakuutus on voimassa koko unionin alueella huolimatta siitä, missä onnettomuus tapahtuu.

Verotus

Moottoriajoneuvojen osalta arvonlisävero (ALV) maksetaan yleensä siinä maassa, josta auto on ostettu, vaikka joissakin olosuhteissa ALV maksetaan kohdemaassa.

Lisätietoja säännöistä, joita sovelletaan, kun ajoneuvo hankitaan yhdestä EU:n jäsenvaltiosta ja se aiotaan rekisteröidä toisessa EU:n jäsenvaltiossa, on saatavilla seuraavasta linkistä: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/taxes-abroad/index_fi.htm.

EU-kansalaiset sekä Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa Suomeen. Heidän on kuitenkin rekisteröitävä oleskeluoikeutensa Suomessa, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta. Rekisteröinti tapahtuu Maahanmuuttovirastossa. Pohjoismaiden (Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Färsaaret ja Grönlanti) kansalaisten on rekisteröidyttävä 6 kk ylittävän oleskelun osalta eli kyseessä olevan henkilön on ilmoitettava muutostaan paikalliselle rekisteriviranomaiselle (Digi- ja väestötietovirasto) ja esitettävä henkilöllisyyden osoittava asiakirja (passi, poliisin myöntämä henkilökortti tai vastaava).

Jotta oleskeluoikeus voidaan rekisteröidä, tulee EU-kansalaisella olla Suomessa ololle peruste ja/tai riittävät varat. Perusteita ovat työskentely, opiskelu tai perheside Suomessa. Pysyvä oleskeluoikeus voidaan myöntää, kun EU-kansalainen on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta. EU-kansalaisen perheenjäsenellä on oikeus pysyvään oleskeluun, kun hän oleskellut Suomessa EU-kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta rekisteröinnin jälkeen.

Ulkomaalaisen on lain mukaan ilmoitettava väestörekisteriin samat tiedot kuin Suomen kansalaisenkin, jos oleskelu Suomessa kestää vähintään vuoden. Rekisteröinti tapahtuu Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jossa määritellään henkilön kotikunta. EU-kansalaisilla tulee olla mukana passi tai virallinen kuvallinen henkilökortti sekä Maahanmuuttoviraston myöntämä Unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintitodistus. Muita tarvittavia asiakirjoja ovat todistus avioliitosta tai rekisteröidystä parisuhteesta sekä lasten syntymätodistukset (laillistetut). Tilapäisesti Suomessa oleskelevat ulkomaalaiset voivat toimittaa vapaaehtoisen rekisteröint lmoituksen Digi- ja viestintäviraston lisäksi joko Kansaneläkelaitoksen (Kela) toimistoon tai verotoimistoon. Oleskelu on tilapäistä, jos se kestää alle vuoden.

Linkit:

Ennen muuttoa Suomeen

• Kannattaa tutustua ennakkoon Suomen työelämään, työpaikkoihin ja tapoihin.
• Suomen kielen opiskelu kannattaa aloittaa jo lähtömaassa
• Yhteiskunnan toiminnasta ja eri mahdollisuuksista Suomessa löytyy lisätietoja mm. internetin kautta (kts. asiaan liittyvät aiheet)
• Tietoja asumisesta Suomessa saat esim. kunnilta, päivälehdistä ja lukuisilta verkkosivuilta
• Muutettaessa Suomeen mukana tulee olla voimassaoleva passi tai kansallinen henkilötodistus.
• Mukaan on hyvä ottaa viimeisimmät työ- ja opintotodistukset sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti.
• Työttömien EU/ETA-maista tulevien työnhakijoiden kannattaa tarkistaa mahdollisuus työttömyyspäivärahan siirtoon Suomeen kolmeksi kuukaudeksi (U2- tai entinen E303-lomake).
• Vakuutus- ja työskentelykausien todistamiseen tarvitaan U1- tai (aiemmin E301)-todistus, jonka saa oman maan sosiaalivakuutusta hoitavilta viranomaisilta.

Lisätietoja saa myös Suomen edustustoista ja työ- ja elinkeinotoimistojen EURES-neuvojilta.

Suomeen muuton jälkeen

• EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaiset voivat oleskella ja työskennellä kolme kuukautta ilman lupaa, jonka jälkeen oleskeluoikeus tulee rekisteröidä Maahanmuuttovirastossa. Rekisteröintimenettelyt ks. kohta rekisteröitymismenettelyt ja oleskeluluvat
• Työttömät työnhakijat tai työtä etsivät voivat ilmoittautua paikalliseen työ- ja elinkeinotoimistoon. Mukaan kannattaa ottaa passi, mielellään suomeksi käännetyt työ- ja opintotodistukset, CV sekä Digi- ja väestötietoviraston myöntämä väestörekisteriote
• Oikeutesi Suomen sosiaaliturvaan ja Kelan etuuksiin selvitetään, kun haet Kelasta etuutta ensimmäistä kertaa Suomeen muuttosi jälkeen. Jos päätös on myönteinen, sinulle lähetetään Kela-kortti, jonka haltija on oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan
• Verokortti tilataan verottajalta
• Suomessa palkat ja maksut hoidetaan sähköisesti, jota varten tarvitaan pankkitili. Tiliä avatessa tulee olla mukana passi tai henkilökortti sekä suomalainen henkilötunnus, jonka Digi- ja väestötietovirasto myöntää. Pankki voi myös tarvittaessa vaatia muita dokumentteja kuten esimerkiksi työsopimuksen. 

Linkit:

Työn ja työllisyyden laatu – tärkeä kysymys, jolla on vahva taloudellinen ja humanitaarinen vaikutus

Hyvät työolot ovat tärkeitä eurooppalaisten työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Niillä

• edistetään eurooppalaisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia ja
• edistetään EU:n taloudellista suorituskykyä.

Humanitaarisesta näkökulmasta työympäristön laadulla on suuri vaikutus eurooppalaisten työntekijöiden yleiseen tyytyväisyyteen työn ja elämänlaadun osalta.

Taloudellisesta näkökulmasta korkealuokkaiset työolot ovat talouskasvua edistävä tekijä ja pohja Euroopan unionin kilpailuasemalle. Työtyytyväisyyden korkea taso on merkittävä tekijä, jonka avulla saavutetaan EU:n talouden korkea tuottavuus.

Näin ollen Euroopan unionin keskeinen tehtävä on edistää kestävän ja miellyttävän työskentely-ympäristön luomista ja ylläpitoa. Tällainen ympäristö edistää eurooppalaisten työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia sekä luo hyvän tasapainon työn ja vapaa-ajan välille.

Työolojen parantaminen Euroopassa: Euroopan unionin tärkeä tavoite

EU:n ensisijainen tavoite on varmistaa suotuisat työolot Euroopan kansalaisille. Näin ollen Euroopan unioni työskentelee yhdessä kansallisten hallitusten kanssa varmistaakseen miellyttävän ja turvallisen työskentely-ympäristön. Jäsenvaltioille annetaan tukea

• eri maiden välisen kokemusten vaihdon ja yhteisten toimien avulla,
• laatimalla työoloja sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkialla Euroopan unionissa.

Työn ja työllisyyden laatua koskevat kriteerit

Jotta voidaan saavuttaa kestävät työolot, on tärkeää määrittää suotuisan työympäristön pääominaisuudet ja siten myös työolojen laatua koskevat kriteerit.

Dublinissa sijaitseva Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) on EU:n virasto, joka tarjoaa nimensä mukaisesti elin- ja työoloja koskevia tietoja, neuvontaa ja asiantuntemusta. Virasto on laatinut useita työn ja työllisyyden laatua koskevia kriteerejä, joita ovat muun muassa

• terveys ja hyvinvointi työpaikalla – tämä on tärkeä kriteeri, sillä hyvillä työoloilla ehkäistään terveysongelmia työpaikalla, vähennetään vaaroille altistumista ja parannetaan työn järjestämistä
• työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen – kansalaisille olisi annettava mahdollisuus saavuttaa tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä
• taitojen kehittäminen – laadukas työ antaa mahdollisuuksia koulutukseen, taitojen kehittämiseen ja uusiin uramahdollisuuksiin.

Eurofoundin työllä edistetään parempien elin- ja työolojen suunnittelua Euroopassa.

Työterveys ja -turvallisuus

Euroopan komissio on ryhtynyt monenlaisiin toimiin edistääkseen työskentely-ympäristön terveellisyyttä EU:n jäsenvaltioissa. Se laati muun muassa yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian vuosiksi 2021–2027. Strategia laadittiin kansallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen avustuksella. Siinä käsitellään työntekijöiden suojeluun liittyviä muuttuvia tarpeita, joita digitaalinen siirtymä ja vihreä siirtymä, uudet työmuodot ja covid-19-pandemia ovat tuoneet mukanaan. Puitekehyksen yhteydessä jatketaan samalla perinteisten työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvien riskien käsittelyä. Näitä ovat muun muassa työpaikan onnettomuusriskit tai vaarallisille kemikaaleille altistuminen.

Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan yhteisön politiikan tavoitteena on kestävästi parantaa työntekijöiden hyvinvointia EU:ssa. Siinä otetaan huomioon työolojen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä uudet haasteet, joita Euroopan unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin on tuonut mukanaan. Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien EU:n standardien käyttöönotto on osaltaan ollut parantamassa merkittävästi kyseisten maiden työntekijöiden tilannetta.

Työolojen parantaminen määrittämällä yhteiset vähimmäisvaatimukset kaikille EU:n jäsenvaltioille

Elin- ja työolojen parantaminen EU:n jäsenvaltioissa riippuu suuresti yhteisten työelämän standardien kehittämisestä. EU:n työlainsäädännössä on asetettu kestävälle työympäristölle vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa. Näiden standardien parantamisella on vahvistettu työntekijöiden oikeuksia, mikä on yksi EU:n sosiaalipolitiikan tärkeimmistä saavutuksista.

Tutkintotodistusten selkeyden ja vastavuoroisen tunnustamisen tärkeys työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ratkaisevana lisänä

Mahdollisuudella saada tutkinnot ja pätevyydet tunnustetuiksi voi olla tärkeä merkitys, kun pohditaan päätöstä työskentelemisestä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Siksi on välttämätöntä kehittää eurooppalainen järjestelmä, jolla voidaan taata ammattipätevyyksien vastavuoroinen hyväksyminen eri jäsenvaltioissa. Ainoastaan tämänkaltaisella järjestelmällä varmistetaan, että ammattipätevyyksien tunnustamatta jättämisestä ei muodostu estettä työntekijöiden liikkuvuudelle EU:ssa.

Ammattipätevyyksien tunnustamisen pääperiaatteet EU:ssa

Perusperiaatteen mukaisesti kaikkien EU:n kansalaisten olisi voitava vapaasti harjoittaa ammattiaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Valitettavasti tämän periaatteen käytännön toteutuksen estävät usein kansalliset vaatimukset, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä isäntämaassa.

Jotta kyseiset erot eivät muodostuisi työskentelyn esteeksi, EU:ssa on perustettu järjestelmä ammattipätevyyksien tunnustamista varten. Tämän järjestelmän ehtojen mukaisesti säännellyt ammatit (ammatit, joissa edellytetään lakisääteisesti tiettyä pätevyyttä) ja ammatit, joita ei säännellä lakisääteisesti isäntämaassa, erotetaan toisistaan.

Toimet tutkintojen selkeyttämiseksi Euroopassa

Euroopan unionissa on ryhdytty merkittäviin toimiin tutkintojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi Euroopassa:

• Yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa on lisätty, jotta kaikki todistusten ja tutkintotodistusten vastaavuuden selkeyttämiseen tarkoitetut välineet voidaan yhdistää yhdeksi helppokäyttöiseksi työkaluksi. Siihen kuuluu esimerkiksi eurooppalainen ansioluettelo tai Europass-koulutustodistus.
• Uusia konkreettisia toimia ammatillisen koulutuksen tunnustamisen ja laadun alalla on kehitetty.

Koulutusjärjestelmien erojen ylittäminen kaikkialla EU:ssa

EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä on edelleen merkittäviä eroja. EU:n viimeisimmät laajentumiset ja erilaiset koulutusperinteet ovat lisänneet tätä monimuotoisuutta entisestään. Tämän vuoksi on välttämätöntä laatia yhteiset säännöt, jotta voidaan taata pätevyyksien tunnustaminen.

Jotta voidaan selvitä kansallisten tutkintovaatimusten, koulutusmenetelmien ja koulutusrakenteiden monimuotoisuudesta, Euroopan komissio on esittänyt useita välineitä, joiden tavoitteena on varmistaa tutkintojen läpinäkyvyyden lisääminen ja tunnustaminen akateemisia ja ammatillisia tarkoituksia varten.

1. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys on Euroopan komission keskeinen painopiste ammattipätevyyksien tunnustamismenettelyssä. Viitekehyksen päätavoitteena on luoda yhteyksiä eri kansallisten tutkintojärjestelmien välille ja taata tutkintotodistusten sujuva siirtäminen ja tunnustaminen.

2. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallinen tiedotuskeskus

Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisten tiedotuskeskusten verkosto perustettiin vuonna 1984 Euroopan komission aloitteesta. Nämä keskukset antavat neuvontaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen akateemisessa tunnustamisessa. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisilla tiedotuskeskuksilla, joita on kaikkien EU:n jäsenmaiden lisäksi Euroopan talousalueen maissa, on keskeinen tehtävä tutkintojen tunnustamismenettelyssä EU:ssa.

3. Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS)

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän tavoitteena on helpottaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen tunnustamista. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1989, ja se perustuu opinto-ohjelmien kuvaamiseen ja opintopisteiden liittämiseen ohjelman osiin. Se on keskeinen lisä arvostettuun, opiskelijoille tarkoitettuun Erasmus-vaihto-ohjelmaan.

4. Europass

Europass on väline, jonka avulla varmistetaan ammatillisen osaamisen avoimuus. Se koostuu viidestä vakiomuotoisesta asiakirjasta:

• ansioluettelo
• saatekirjetyökalu
• ammatillisen tutkintotodistuksen Europass-liite
• korkeakoulututkintotodistuksen liite ja
• Europass-liikkuvuustodistus.

Europass-järjestelmä tekee osaamisesta ja tutkinnoista selkeitä ja helposti ymmärrettäviä eri puolilla Eurooppaa. Kansallisia Europass-keskuksia on perustettu kaikkiin Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioihin, ja ne toimivat ensisijaisina yhteyspisteinä ihmisille, jotka hakevat Europass-järjestelmää koskevia tietoja.

Vakinaiseen työsuhteeseen saadaan ottaa 15 vuotta täyttänyt nuori, joka on suorittanut oppivelvollisuutensa. Kevyttä tilapäistä työtä koulun loma-aikana voi huoltajan luvalla tehdä myös nuori, joka täyttää saman kalenterivuoden aikana 14 vuotta.

Suurin osa työsuhteista on vakinaisia, vaikka määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Osa-aikatyö ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä yleistä kuin muualla Euroopassa. Perhevapaiden ja päivähoitojärjestelmän ansiosta naiset osallistuvat aktiivisesti työelämään ja käyvät yleisesti kokopäivätyössä.

Yksityisiä työnvälityspalveluja tarjoavia yrityksiä on Suomessa runsaasti.  Henkilöstöpalvelualan yritykset ja muut yksityiset työnvälitysyritykset eivät saa periä maksua työntekijältä, vaan näitä palveluja käyttävä yritys maksaa kulut.

Perinteisten työsuhteiden rinnalle on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut myös ns. kevytyrittäjyys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä toimii yrittäjämäisesti, vaikkei hänelle itsellään ole yritystä vaan taloushallinto hoidetaan laskutuspalvelun kautta. Käytännössä työntekijä saattaa saada tehdystä työstä korvauksen palkan nimellä mutta työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä henkilö katsotaan yrittäjäksi. Lisätietoa kevytyrittäjyydestä verottajan verkkosivuilta.

Suomessa ei ole käytössä varsinaista määritelmää kausityölle. Kausityölaki perustuu kausityödirektiivissä annettuun määritelmään. Määritelmä direktiivin mukaisesti 3 artiklan 1 kohdan c alakohta: ”’kausiluonteisella toiminnalla’ [tarkoitetaan] toimintaa, jonka kausittaisiin olosuhteisiin liittyvä toistuva tapahtuma tai tapahtumasarja sitoo tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin työvoimaa tarvitaan huomattavasti enemmän kuin tavallisesti käynnissä olevassa toiminnassa.”

Linkit:

Työsuhteen alkaessa solmitaan työsopimus. Siinä työntekijä sitoutuu tekemään määrättyjä töitä työnantajalle sovittua palkkaa ja muita etuja vastaan. Työsopimus voidaan työsopimuslain mukaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Työsopimuksen tekemistä kirjallisesti suositellaan kuitenkin mm. siitä syystä, että kirjallisella sopimuksella kumpikin osapuoli tietää ja voi tarvittaessa todistaa, mitä on sovittu. Vaikka työsopimusta ei tehtäisi kirjallisesti, työnantaja on silti velvollinen antamaan työntekijälle työsuhteen ehdot kirjallisena.

Työsuhteen ehdot perustuvat työnantajan ja työntekijän tarpeiden lisäksi työsopimuslakiin, työaikalakiin, vuosilomalakiin ja alan työehtosopimukseen. Ammattiliittojen ja työnantajaliittojen neuvottelemilla työehtosopimuksilla on merkittävä asema työntekijöiden vähimmäistyöehtojen määrittelyssä ja ne kattavat lähes kaikki palkansaajat. Työehtosopimuksissa on määräyksiä mm. palkoista, työajoista ja vuosilomista. On hyvä tarkistaa huolellisesti työsopimukseen kirjatut työsuhteen ehdot. Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.

Työsuhteen alussa voidaan sopia koeajasta. Koeaikana kumpikin osapuoli voi purkaa työsopimuksen ilman irtisanomisaikaa. Nykylainsäädännön mukaan koeaika voi kestää enintään kuusi kuukautta. Kuitenkin joillain aloilla koeaika voi edelleenkin kestää enintään neljä kuukautta, sillä joissain työehtosopimuksissa on sovittu näin.

Työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Tällaisia syitä voivat olla yrityksen taloudelliset vaikeudet tai työntekijän velvoitteiden vakava laiminlyönti. Määräaikaiset työsopimukset päättyvät ilman irtisanomista, kun määräaika on kulunut umpeen.

Kirjallisessa työsopimuksessa tai selvityksessä tulisi olla ainakin seuraavat tiedot:

• Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
• Työnteon alkamisajankohta
• Määräaikaisen sopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
• Koeajan pituus (jos koeajasta sovitaan)
• Työntekopaikka; jos ei ole pääasiallista työntekopaikkaa, selvitys periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri kohteissa
• Työntekijän pääasialliset työtehtävät
• Työhön sovellettava työehtosopimus
• Palkan määräytymisperusteet ja palkanmaksukausi
• Säännöllinen työaika
• Vuosiloman määräytyminen
• Irtisanomisaika tai sen määräytyminen
• Vähintään 1 kk kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahakorvaukset, luontoisedut ja työntekijän kotiuttamisen ehdot

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseen työelämässä pyritään sekä yhdenvertaisuuden edistämistoimilla että syrjinnän kieltävillä säännöksillä. Yhdenvertaisuuslain samoin kuin muunkin yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on turvata ihmisten samanlainen kohtelu.

Työelämässä noudatettavia yhdenvertaisuutta koskevia säännöksiä on yhdenvertaisuuslaissa ja työ- ja virkasuhdelainsäädännössä. Lisäksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (ns. tasa-arvolaki). Syrjintä työpaikasta ilmoitettaessa, työntekijää valittaessa ja palvelussuhteen aikana on rangaistavaa työsyrjintänä. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Alle 18-vuotiaat nuoret työntekijät eivät saa tehdä aivan samoja töitä eivätkä samoin ehdoin kuin aikuiset. Nuorista työntekijöistä annetussa laissa on säädöksiä työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä ja nuorten työajoista. Nuoria työntekijöitä koskevat myös valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä, sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta ja työ- ja elinkeinoministeriön päätös nuorille sopivista kevyistä töistä.

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

EU/ETA-maiden kansalaiset saavat harjoittaa liiketoimintaa samoin ehdoin kuin Suomen kansalaiset. Elinkeinolaissa on tarkemmat määräykset esimerkiksi eri aloilla tarvittavista luvista ja vaadittavasta koulutuksesta. Maahanmuuttajan on syytä selvittää lupamääräykset ja muut yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät seikat ennen yrityksen perustamista tai itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista. Yrittäjäksi aikovan täytyy tehdä yrityksestään ilmoitus Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin.

Oman yrityksen perustamista suunnitteleva voi ottaa yhteyttä seudullisiin yrityspalveluihin, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY-keskuksiin) ja uusyrityskeskuksiin. Myös paikalliset kauppakamarit ja elinkeinoasiamiehet ovat hyödyllisiä tietolähteitä. Kattava tietopaketti yrittämisestä löytyy Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä Suomi.fi- verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkeinotoimistot antavat neuvoja yrittäjiksi aikoville järjestettävästä koulutuksesta ja myöntävät starttirahoja. Starttiraha on aloittavan yrittäjän tuki. Lisätietoja starttirahan ehdoista saa työ- ja elinkeinohallinnon verkkosivuilta.

Verohallinnon verkkosivuilta löytää tietoa yrittäjien verotuksesta suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi sekä palvelupuhelinnumerot myös ulkomailta soitettaessa.

Linkit:

Suomessa ei ole erillistä minimipalkkalakia. Useimmilla aloilla työehtosopimus määrittelee palkan ja muiden työehtojen vähimmäistason. Useat työehtosopimukset ovat lisäksi ns. yleissitovia; niitä noudatetaan sopimuksen kattamalla alalla siitä riippumatta, onko työnantaja sidottu työehtosopimukseen. Työnantaja ei saa sopia työntekijälle huonompia etuja kuin yleissitova työehtosopimus määrää. Sopimusten määrittelemiä palkkatasoja on sovellettava yhtälailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin. Vaikka alalla ei olisi sellaista työehtosopimusta, jota työnantajan on noudatettava, on työstä kuitenkin maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka.

Tarkempia tietoja yleissitovista työehtosopimuksista saa omasta työnantaja- tai työntekijäliitosta tai työsuojeluhallinnosta.

Työnantajan on palkan maksamisen yhteydessä annettava työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus ja sen määräytymisperusteet. Palkkalaskelma on välttämätön apuväline palkan laskemisessa mahdollisesti tapahtuneiden laskuvirheiden tai muiden erehdyksien selvittämisessä.

Verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta löytyy ohjeita verohallinnon verkkopalvelusta myös mm. ruotsiksi ja englanniksi. Pääsääntöisesti työnantaja perii maksut työntekijän palkasta.

Lisätietoa antaa työsuojeluviranomainen, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika Suomessa on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Säännöllisestä työajasta voidaan poiketa laissa säädetyin tavoin joko työehtosopimuksin tai työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Tällöin säännöllisen työajan on kuitenkin tasoittumisjakson kuluessa tasoituttava keskimäärin enintään 8 tuntiin vuorokaudessa ja 40 tuntiin viikossa.

Ylityötä saa teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella. Vuoden 2020 alusta alkaen työpaikoilla on siirrytty ylitöiden seurannasta kokonaistyöajan seurantaan. Työntekijän kokonaistyöaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Ylityöstä on maksettava työntekijälle korotettua palkkaa.

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, josta käyvät ilmi työtunnit ja maksetut korvaukset.

Lisätietoa antaa työsuojeluviranomainen, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Työsopimuslain ja työaikalain muutokset 1.8.2022: Työnantajan on jatkossa annettava työntekijälle kirjallisesti entistä kattavammat tiedot työsuhteen alkaessa. Tiedot on annettava, jos ne eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta.

Vaihtelevan työajan sopimuksia käyttävien työnantajien on jatkossa tarkasteltava toteutunutta työaikaa 12 kuukauden välein. Aiempaa tarkemmat velvoitteet koskevat myös vaihtelevan työajan sopimusten työvuorosuunnittelua ja työvuoroluetteloon merkityn työvuoron peruuttamista.

Muidenkin osa-aikatyöntekijöiden ja määräaikaisten työntekijöiden kohdalla työnantajan on jatkossa annettava työntekijälle perusteltu vastaus, jos työntekijä pyytää työsopimuksen mukaisen työajan pidentämistä tai työsopimuksen keston pidentämistä.

Linkit:

Vuosiloma

Vuosilomasta on määräyksiä sekä vuosilomalaissa että työehtosopimuksissa. Vuosilomalakia sovelletaan tietyin rajoituksin sekä työ- että virkasuhteessa tehtävään työhön. Vuosilomalaissa säädetään vuosilomaoikeuksista: vuosiloman pituudesta, vuosilomapalkasta, lomakorvauksesta ja vuosiloman antamisesta. Vuosilomalaki rakentuu pääosin ansaintaperiaatteelle: lomaa ansaitaan tekemällä työtä lomanmääräytymisvuoden eli 1.4. alkavan ja 31.3. päättyvän ajanjakson aikana joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. Työntekijällä on oikeus saada palkallista vuosilomaa joko kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää kultakin lomanmääräytymiskuukaudelta työsuhteen kestosta riippuen.

Sairausloma

Kun työntekijä sairastuu, hänen on heti ilmoitettava sairastumisestaan työpaikalle. Lääkärintodistus tarvitaan yleensä viimeistään kolmen sairauspäivän jälkeen, joillakin aloilla jo ensimmäisestä sairauspäivästä.

Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa maksamaan palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajalta (sairastumispäivä ja yhdeksän seuraavaa päivää), jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden. Lisäksi alakohtainen työehtosopimus voi sisältää palkanmaksuvelvollisuuden tätä pidemmältäkin ajalta. Työehtosopimuksissa voi olla erilaisia määräyksiä palkallisen ajan kestosta ja palkan määrästä. Kun työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy, alkaa työntekijä saada sairauspäivärahaa sairausvakuutuksesta, jota hoitaa Kansaneläkelaitos (Kela). Päiväraha on noin 70 prosenttia palkasta.

Kansaneläkelaitoksen myöntämä Kela-kortti on tarpeen asioitaessa Kelan toimistossa tai apteekissa. Kelasta saa lisätietoa lääkekorvauksista, lääkärinpalkkioiden korvaamisesta ja sairauspäivärahoista. Työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen työterveyshuolto työstä johtuvien terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Työterveyshuolto on useilla työpaikoilla tätä pakollista työterveyshuoltoa laajempaa ja kattaa myös terveyden- ja sairaanhoidon.

Perhevapaat

Suomessa työssäkäyvillä vanhemmilla on monia mahdollisuuksia ottaa vapaata pienten lasten hoitoa varten. Perhevapaita on monenlaisia. Näihin kuuluvat äitiysvapaa, erityisäitiysvapaa, isyysvapaa ja vanhempainvapaa, hoitovapaa sekä osittainen ja tilapäinen hoitovapaa. Perhevapaiden päätyttyä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti omaan työhönsä tai toissijaisesti sitä vastaavaan työsopimuksen mukaiseen työhön vanhassa työpaikassaan.

Äitiys- ja vanhempainvapaan pituus on yhteensä 263 arkipäivää. Vain äidille kuuluvan vapaan pituus on 105 päivää. Sitä seuraavan vanhempainvapaan käytöstä äiti ja isä päättävät yhdessä. Isyysvapaa on enintään 54 arkipäivää eli noin 9 viikkoa. Isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa valintansa mukaan 1-18 arkipäivää sinä aikana, jolloin äiti saa äitiys- tai vanhempainrahaa. Loput isyysvapaapäivät isä voi pitää sen jälkeen, kun vanhempainrahan saaminen on loppunut. Perhevapaiden ajalta Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa päivärahaa, joka on suhteutettu työntekijän tuloihin. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu, että osasta äitiysvapaata saa täyden palkan.

Kelasta saa lisätietoa perhevapaamahdollisuuksista ja muista yhteiskunnan tarjoamista etuuksista.

Opintovapaa

Opintovapaajärjestelmän tavoitteena on parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Opiskelun ei tarvitse liittyä työnantajan toimintaan, vaan työntekijä voi valita vapaasti opintojensa kohteen. Opintovapaaoikeudet koskevat työntekijöitä, virkamiehiä ja viranhaltijoita. Henkilöllä, jonka päätoiminen palvelussuhde saman työnantajan palveluksessa on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vuoden, on oikeus opintovapaaseen.

Linkit:

Tietyksi määräajaksi sovittu työsopimus päättyy sovitun määräajan tai työn päättyessä ilman erillistä irtisanomista ja irtisanomisaikaa.

Toistaiseksi tehty työsopimus päätetään irtisanomalla työsopimuslain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen irtisanomisaikoja noudattaen. Työntekijä ei tarvitse erityistä perustetta irtisanoutumiselleen. Hän on kuitenkin velvollinen noudattamaan irtisanomisaikaa uhalla, että hän joutuu suorittamaan työnantajalle noudattamatta jätetyn irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän.

Työsopimuksessa voidaan sopia normaalitapauksessa enintään kuuden kuukauden koeajasta, jonka aikana sopimus voidaan molemmin puolin purkaa päättymään heti. Koeaikana työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai muilla koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.

Työnantaja voi irtisanoa työsuhteen, jos siihen on asiallinen ja painava syy. Tämä vaatimus koskee sekä työntekijästä johtuvista syistä että työnantajan toimintaedellytyksien muutoksista johtuvista syistä toteutettavia irtisanomisia. Työnantajan irtisanoessa työntekijän irtisanomisajat vaihtelevat työsuhteen pituuden mukaan 14 päivästä puoleen vuoteen. Työntekijän irtisanoutuessa irtisanomisaika on 14 päivää, jos työsuhde on kestänyt enintään viisi vuotta, ja yksi kuukausi yli viiden vuoden työsuhteissa.

Työsopimuksen saa purkaa vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena pidetään toisen sopijapuolen velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että toiselta sopijapuolelta ei voida edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkamisessa työsuhde päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa.

Työntekijällä on oikeus saada työtodistus silloin, kun työsuhde lakkaa. Työtodistuksesta käy selville työsuhteen kesto ja työtehtävän laatu. Jos työntekijä haluaa, todistukseen on merkittävä myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän osoittamasta työtaidosta ja käytöksestä.

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Suomessa työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea verrattuna moneen Euroopan maahan: noin 70 % työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Muutokset järjestäytymisasteessa ovat olleet pieniä 2000-luvulla, mutta huomattavaa on, että pelkästään työttömyyskassaan kuuluvien osuus on noussut viime vuosina. Lainsäädäntö turvaa sekä työnantajan että työntekijän oikeuden kuulua yhdistykseen tai osallistua niiden toimintaan. Järjestäytymisvapautta ei voi rajoittaa millään sopimuksilla.

Suomessa palkansaajilla on useita ammattiliittoja, jotka kuuluvat kolmeen eri palkansaajakeskusjärjestöön. Nämä ovat Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ( 21 jäsenliittoa; jäsenet työskentelevät työntekijäammateissa kuten myyjinä ja kirvesmiehinä), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ( 17 jäsenliittoa; jäsenet työskentelevät toimihenkilöammateissa kuten sairaanhoitajina ja työnjohtajina) ja korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestö AKAVA ( 36  jäsenyhdistystä; jäsenet työskentelevät korkeakoulutusta edellyttävissä ammateissa kuten opettajina ja lääkäreinä).

Linkit:

Yksittäiset työriidat

Työsuojeluviranomaiset valvovat työlainsäädännön noudattamista. Viranomaisten on annettava ohjeita, neuvoja ja lausuntoja työsuojelulainsäädännön soveltamisesta. Työsuojeluviranomaisten valvontatehtävät ovat pääasiassa ehkäiseviä, tuomioistuimet vastaavat jatkotoimista. Mahdollisuutta työriidan sovitteluun on selvitettävä ammattiliitolta, joka pystyy auttamaan ja mahdollisesti myös tarjoamaan oikeudellisen neuvonantajan. Myös henkilöstön edustajaan voi ottaa yhteyttä.

Lakot

Työriitojen sovittelusta annetussa laissa vahvistetaan työehto- ja virkaehtosopimusneuvottelujen toteuttamista koskevat säännöt.

Työriitoja koskevassa lainsäädännössä erotetaan "eturiidat" ja "oikeusriidat". Työehto- ja virkaehtosopimuksen tekemistä tai muuttamista koskeva riita on tämän järjestelmän mukaan eturiita. Eturiidassa osapuolet voivat neuvottelujen ja pakollisen sovittelun jälkeen ryhtyä työtaisteluun (lakkoon).

Sopimuskautena (osapuolten välisen sopimuksen voimassaoloaikana) on kuitenkin työrauhavelvoite eli osapuolten on pidättäydyttävä työnseisauksista. Sopimuskautena syntyneet työriidat ovat oikeusriitoja, jotka voidaan ratkaista ainoastaan neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa. Tällaiset riidat voivat koskea työehto- ja virkaehtosopimuksen pätevyyttä tai tulkintaa.

Yksittäiset ammattiliitot voivat mennä lakkoon, mutta myös palkansaajakeskusjärjestöt voivat vaatia oikeuksien ja sopimusten parantamista lakkoilemalla. Työnantajalle ja valtakunnansovittelijalle on ilmoitettava lakosta viimeistään kaksi viikkoa ennen lakon alkamista. Ilmoituksessa on mainittava lakon syyt, laajuus ja alkamishetki. Sopimuksettoman tilan aikana työnantajapuoli voi painostaa työntekijöitä työsululla eli estää työntekijöitä tekemästä työtä sulkemalla työpaikan. Lailliseen työtaisteluun osallistuneita yksittäisiä työntekijöitä ei saa syrjiä, eikä heille saa määrätä seuraamuksia. Jos työmarkkinatuomioistuin pitää työtaistelua laittomana, ammattiliitot voidaan tuomita sakkoihin.

Linkit:

Käsitteellä ammatillinen koulutus tarkoitetaan tiettyyn toimeen tai ammattiin liittyviä käytännön toimia ja kursseja, joiden tavoitteena on valmistella osanottajia heidän tuleviin ammatteihinsa. Ammatillinen koulutus on keskeinen keino saavuttaa tunnustettu ammattipätevyys ja parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Sen takia on hyvin tärkeää, että Euroopan ammattikoulutusjärjestelmät vastaavat kansalaisten ja työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta työhön pääsy helpottuu.

Ammatillinen koulutus on ollut keskeinen osa EU:n politiikkaa Euroopan yhteisön perustamisesta alkaen. Se on myös ratkaisevan tärkeä osa niin sanottua EU:n Lissabonin strategiaa, jonka tavoitteena on muuttaa Eurooppa maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamisyhteiskunnaksi. Vuonna 2002 Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän keskeisen tehtävän vielä kerran ja asetti jälleen yhden kunnianhimoisen tavoitteen: tehdä eurooppalaisesta koulutuksesta maailmanlaajuisesti tunnettu vuoteen 2010 mennessä. Tämän se tekee tukemalla useita maailmanluokan aloitteita ja erityisesti vahvistamalla yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla.

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 24. marraskuuta 2020 kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevaa ammatillista koulutusta koskevan suosituksen.

Suosituksessa määritetään keskeiset periaatteet, joilla varmistetaan, että ammatillinen koulutus sopeutuu ketterästi työmarkkinoiden tarpeisiin ja tarjoaa laadukkaita oppimismahdollisuuksia niin nuorille kuin aikuisillekin.

Siinä keskitytään vahvasti lisäämään ammatillisen koulutuksen joustavuutta, vahvistamaan työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia ja parantamaan laadunvarmistusta.

Suosituksella korvataan myös EQAVET-suositus (ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys), ja se sisältää ajantasaistetun EQAVET-viitekehyksen laatuindikaattoreineen ja laadun kuvaajineen. Se kumoaa aiemman ECVET-suosituksen.

Edistääkseen näitä uudistuksia komissio tukee ammatillisen koulutuksen huippuyksiköitä, jotka saattavat yhteen paikallisia kumppaneita osaamisekosysteemien kehittämistä varten. Osaamisekosysteemeillä edistetään alueellista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä, innovoinnin ja älykkään erikoistumisen strategioita.

Erasmus+

Erasmus+ on EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheilualan rahoitusohjelma, josta tuetaan näiden alojen yhteistyötä Euroopassa.

Sen arvioitu budjetti on 26,2 miljardia euroa. Tämä on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin aiemmalla ohjelmalla (2014–2020) oli käytettävissä.

Vuosien 2021–2027 ohjelmassa painotetaan voimakkaasti sosiaalista osallisuutta, vihreää ja digitaalista siirtymää sekä nuorten osallistumista demokraattiseen toimintaan.

Siitä tuetaan eurooppalaisen koulutusalueen, digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman ja Euroopan osaamisohjelman painopisteiden mukaisia toimia. Ohjelmalla myös

• vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria
• pannaan täytäntöön EU:n nuorisostrategiaa 2019–2027
• kehitetään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta.

Kuka voi osallistua? Lue lisää täältä.

Aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen Euroopassa

Elinikäinen oppiminen on prosessi, johon kuuluvat kaikki oppimisen viralliset ja epäviralliset muodot, ja se kestää esikouluajasta aina eläköitymisen jälkeiseen aikaan. Sen tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus kehittää ja ylläpitää keskeisiä taitoja koko eliniän ajan sekä antaa kansalaisille mahdollisuuksia siirtyä vapaasti työpaikkojen, alueiden ja valtioiden välillä. Elinikäinen oppiminen on myös edellä mainitun Lissabonin strategian keskeinen osa, sillä se on ratkaisevan tärkeää omaehtoiselle kehitykselle ja kilpailukyvyn ja työllistettävyyden kasvattamiselle. EU on hyväksynyt useita välineitä aikuiskoulutuksen edistämiseksi Euroopassa.

Eurooppalainen elinikäisen oppimisen alue

Jotta elinikäisestä oppimisesta saadaan totta Euroopassa, Euroopan komissio on asettanut itselleen tavoitteen luoda eurooppalainen elinikäisen oppimisen alue. Tässä yhteydessä komissio keskittyy oppijoiden ja työmarkkinoiden tarpeiden tunnistamiseen, jotta koulutukseen on helpompi hakeutua, ja myöhemmin luoda kumppanuuksia julkishallintojen, koulutuspalveluiden tarjoajien ja kansalaisyhteiskunnan välille.

Tämä EU:n aloite perustuu tavoitteeseen, joka koskee perustaitojen hankkimista. Se tapahtuu vahvistamalla neuvontaa ja tietopalveluita Euroopan tasolla ja tunnustamalla kaikki oppimisen muodot, myös virallisen ja epävirallisen koulutuksen.

EU:n laitokset, jotka edistävät ammatillista koulutusta Euroopassa

EU on perustanut erityislaitoksia, jotka työskentelevät AMMATILLISEN KOULUTUKSEN alalla, helpottaakseen ammatillisen koulutuksen alan yhteistyötä ja vaihtoa.

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop / Centre Européen pour le Développement de la Formation Professionnelle) perustettiin vuonna 1975 unionin erityislaitoksena Euroopan ammatillisen koulutuksen edistämistä ja kehittämistä varten. Se sijaitsee Thessalonikissa Kreikassa ja suorittaa tutkimuksia ja analysoi ammatillista koulutusta ja jakaa asiantuntemustaan useille eurooppalaisille kumppaneille, kuten asiaan liittyville tutkimuslaitoksille, yliopistoille tai koulutuslaitoksille.

Euroopan koulutussäätiö perustettiin vuonna 1995, ja se tekee tiivistä yhteistyötä Cedefopin kanssa. Sen tehtävänä on tukea (EU:n ulkopuolisia) kumppanimaita ammatillisten koulutusjärjestelmien nykyaikaistamisessa ja kehittämisessä.

Elämänlaatu – EU:n sosiaalipolitiikan ohjelman huipulla

Suotuisat elinolot riippuvat monenlaisista tekijöistä, kuten laadukkaista terveydenhuoltopalveluista, koulutuksesta ja koulutusmahdollisuuksista tai hyvistä liikennepalveluista. Nämä ovat esimerkkejä seikoista, jotka vaikuttavat kansalaisten päivittäiseen elämään ja työhön. Euroopan unioni on asettanut itselleen tavoitteen parantaa jatkuvasti kansalaisten elämänlaatua kaikissa jäsenvaltioissa ja ottaa huomioon nykyajan Euroopan uudet haasteet, joita ovat esimerkiksi ihmisten sosiaalinen syrjäytyminen tai väestön ikääntyminen.

Työllisyys Euroopassa

Työllistymismahdollisuuksien parantaminen Euroopassa on Euroopan komission keskeinen painopiste. Työttömyysongelman käsittelemistä ja työpaikkojen ja alueiden välisen liikkuvuuden lisäämistä silmällä pitäen EU:n tasolla kehitetään ja toteutetaan parhaillaan monia aloitteita Euroopan työllisyysstrategian tukemiseksi. Näihin kuuluvat Euroopan työnvälitysverkosto (EURES) ja EU:n työmarkkinoiden osaamispanoraama.

Terveys ja terveydenhuolto Euroopan unionissa

Terveys on arvo, jota vaalitaan ja joka vaikuttaa ihmisten päivittäiseen elämään, minkä vuoksi se on myös tärkeä painopiste kaikille eurooppalaisille. Terveellinen ympäristö on ratkaisevan tärkeä yksilölliselle ja ammatilliselle kehitykselle. EU:n kansalaiset ovat myös yhä vaativampia, mitä tulee työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä korkealaatuisten terveydenhuoltopalveluiden tarjontaan. He edellyttävät nopeaa ja vaivatonta pääsyä lääketieteelliseen hoitoon matkustaessaan Euroopan unionin alueella. EU:n terveyspolitiikan tavoitteena on vastata näihin tarpeisiin.

Euroopan komissio on kehittänyt koordinoidun lähestymistavan terveyspolitiikkaan ja toteuttanut käytännössä joukon aloitteita, jotka täydentävät kansallisten viranomaisten toimia. Unionin yhteiset toimet ja tavoitteet sisältyvät EU:n terveysohjelmiin ja -strategioihin.

Nykyinen EU4Health-ohjelma (2021–2027) on EU:n kunnianhimoinen vastaus covid-19-pandemiaan. Pandemialla on ollut merkittävä vaikutus potilaisiin, lääkintä- ja terveydenhuoltohenkilöstöön sekä terveydenhuoltojärjestelmiin Euroopassa. Uusi EU4Health-ohjelma menee kriisitoimintaa pidemmälle, jotta siinä voidaan ottaa huomioon terveydenhuoltojärjestelmien muutosjoustavuus.

EU4Health-ohjelma, joka on perustettu asetuksella (EU) 2021/522, tarjoaa rahoitusta tukikelpoisille tahoille, terveysalan järjestöille ja kansalaisjärjestöille EU:n jäsenvaltioissa tai ohjelmaan assosioituneissa kolmansissa maissa.

EU4Health-ohjelman avulla EU sijoittaa 5,3 miljardia euroa käypinä hintoina toimiin EU:n lisäarvolla, ja niillä täydennetään EU:n jäsenvaltioiden politiikkaa ja pyritään saavuttamaan yksi tai useampi EU4Health-ohjelman seuraavista tavoitteista:

1. Terveyden parantaminen ja edistäminen unionissa

• sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen
• kansainväliset terveysaloitteet ja yhteistyö

2. Valtioiden rajat ylittävien terveysuhkien torjuminen

• valtioiden rajat ylittävien terveysuhkien ehkäiseminen, niihin varautuminen ja reagointi
• olennaisten, kriisin kannalta merkityksellisten tuotteiden kansallisen varastoinnin täydentäminen
• lääkintä-, terveydenhuolto- ja tukihenkilöstön reservin perustaminen

3. Lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja terveyskriisin kannalta merkityksellisten tuotteiden parantaminen

• lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja terveyskriisin kannalta merkityksellisten tuotteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden parantaminen

4. Terveydenhuoltojärjestelmien, niiden muutosjoustavuuden ja resurssitehokkuuden vahvistaminen

• terveystietojen, digitaalisten välineiden ja palveluiden, terveydenhuollon digitalisaation vahvistaminen
• terveydenhuollon saatavuuden parantaminen
• EU:n terveyslainsäädännön ja näyttöön perustuvan päätöksenteon kehittäminen ja täytäntöönpano
• kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien välinen integroitu työ

Koulutus Euroopan unionissa

Koulutuksella on pitkä ja monimuotoinen historia Euroopassa. Jo vuonna 1976 opetusministerit päättivät perustaa tietoverkon voidakseen paremmin ymmärtää koulutuspolitiikkaa ja -järjestelmiä silloisessa yhdeksän valtion Euroopan yhteisössä. Siinä kuvastui periaate, jonka mukaan minkä tahansa jäsenvaltion koulutusjärjestelmän erityistä luonnetta olisi kunnioitettava täysimääräisesti, mutta samalla olisi parannettava koulutus- ja työllisyysjärjestelmien välistä koordinoitua vuorovaikutusta. Eurydice, Euroopan koulutusalan tietoverkko, käynnistyi virallisesti vuonna 1980.

Vuonna 1986 huomio siirtyi tietojenvaihdosta opiskelijavaihtoon Erasmus-ohjelman käynnistyttyä. Nykyään se tunnetaan Erasmus+-ohjelmana, ja se mainitaan usein yhdeksi EU:n menestyksekkäimmistä aloitteista.

Liikenne Euroopan unionissa

Yksi Euroopan yhteisön ensimmäisistä yhteisistä politiikoista koski liikennettä. Vuodesta 1958, jolloin sopimus Euroopan unionin toiminnasta tuli voimaan, EU:n liikennepolitiikka on keskittynyt poistamaan rajaesteitä jäsenvaltioiden väliltä ja näin mahdollistamaan ihmisten ja tavaroiden liikkuminen nopeasti, tehokkaasti ja halvalla.

Tämä periaate liittyy läheisesti EU:n dynaamista taloutta ja yhteenkuuluvuutta lisäävää yhteiskuntaa koskevaan keskeiseen tavoitteeseen. Liikenneala tuottaa 10 prosenttia EU:n vauraudesta BKT:llä mitattuna, mikä vastaa noin biljoonaa euroa vuodessa. Se tuottaa lisäksi yli 10 miljoonaa työpaikkaa.

Schengen-alue

Vuoden 1995 maaliskuusta voimassa olleella Schengenin yleissopimuksella poistettiin rajavalvonta allekirjoittajavaltioiden alueilta ja luotiin yhteinen ulkoraja, jossa tarkastuksia on suoritettava yhteisten sääntöjen mukaisesti.

Nykyään suurin osa EU:n jäsenvaltioista kuuluu Schengen-alueeseen, paitsi Bulgaria, Kroatia, Kypros, Irlanti ja Romania. Bulgaria, Kroatia ja Romania ovat kuitenkin Schengen-alueen liittymisprosessissa ja soveltavat jo suurelta osin Schengen-säännöstöä. Schengen-alueeseen ovat liittyneet myös Islanti, Norja, Sveitsi ja Liechtenstein, vaikka ne eivät ole EU:n jäsenvaltioita.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen eurooppalaisten sisämarkkinoiden luominen on tuonut alhaisempia hintoja ja suurempaa valinnanvapautta matkustajille liikenteenharjoittajien ja palvelujen osalta. EU on myös luonut oikeuksia sen varmistamiseksi, että lentomatkustajia kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Lentomatkustajan oikeudet

Lentomatkustajalla on tiettyjä oikeuksia, kun on kyse lentoja ja varauksia koskevista tiedoista, matkatavaroiden vahingoittumisesta, viivästymisistä ja peruutuksista, lennolle pääsyn epäämisestä, korvauksista onnettomuustilanteessa tai pakettimatkoihin liittyvistä ongelmista. Nämä oikeudet koskevat kotimaisia ja ulkomaisia reitti- ja tilauslentoja, jotka lähtevät EU:ssa sijaitsevalta lentoasemalta tai jotka lennetään EU:n ulkopuoliselta lentoasemalta EU:ssa sijaitsevalle lentoasemalle, jos lennon operoi EU:hun sijoittautunut lentoyhtiö.

Junaliikenne

Viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana komissio on tehnyt aktiivisesti Euroopan rautatieliikennemarkkinoiden uudistamista koskevia ehdotuksia rautateiden aseman vahvistamiseksi muihin liikennemuotoihin verrattuna. Komission työssä on keskitytty kolmeen pääalueeseen, jotka kaikki ovat ratkaisevan tärkeitä vahvan ja kilpailukykyisen rautatieliikennealan kehittämiseksi:

1. rautatieliikennemarkkinoiden avaaminen kilpailulle
2. kansallisten verkkojen yhteentoimivuuden ja turvallisuuden parantaminen ja
3. rautatieliikenneinfrastruktuurin kehittäminen.

Suomi on ollut itsenäinen demokraattinen tasavalta vuodesta 1917. Maan ylimmän valtionpäämiehen, presidentin, toimikausi kestää kuusi vuotta. Vuodesta 2012 alkaen presidenttinä on toiminut Sauli Niinistö. Eduskunta valitaan joka neljäs vuosi. Maan suurimmat puolueet ovat Kansallinen Kokoomus, Sosiaalidemokraatit ja Perussuomalaiset. Eduskunta säätää lait, päättää valtion talousarviosta, käsittelee kansainväliset sopimukset sekä valvoo maan hallituksen toimia. Myös kunnallisvaalit järjestetään joka neljäs vuosi. Niissä valitaan edustajat kunnan tai kaupungin valtuustoon. Kunnilla on Suomessa oikeus kerätä veroja ja myös valta päättää taloutensa hoidosta. Kunnat tuottavat asukkailleen peruspalvelut. Tärkeimpiä kuntien tarjoamia palveluja ovat päiväkodit, koulut, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut.

Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle sekä toimeenpanovalta hallitukselle ja tasavallan presidentille. Virkamiehet valmistelevat lain siinä ministeriöissä, jonka alaan asia kuuluu. Periaatteellisesti merkittävimpiä hankkeita valmistellaan komiteoissa ja toimikunnissa, joissa on mukana eri hallinnonalojen, puolueiden ja muiden eturyhmien edustajia. Eturyhmien näkemykset huomioidaan lausuntokierroksilla ja erityisissä kuulemistilaisuuksissa.

Tuomioistuimet jaotellaan yleisiin tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Lisäksi on eräitä erityistuomioistuimia. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus (KKO). Käräjäoikeudet käsittelevät riita- ja rikosasioita. Hovioikeudet käsittelevät pääasiassa käräjäoikeuksien päätöksistä tehtyjä valituksia. Hovioikeuden tuomiosta voi valittaa korkeimpaan oikeuteen siinä tapauksessa, että KKO myöntää valitusluvan.

Hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus. Hallinto-oikeudet käsittelevät viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia.

Poliisi ei kuulu oikeuslaitokseen, mutta sen tehtäviin kuuluu esitutkinta eli rikoksen oikeudellisen selvittelyn ensimmäinen vaihe.

Oikeudellista apua tarvitseva kustantaa avun lähtökohtaisesti itse. Jollei apua tarvitsevalla ole tähän varaa, apu voidaan kustantaa joko osaksi tai kokonaan valtion varoin. Oikeusavun antamista varten valtiolla on oikeusaputoimistoja. Näissä toimistoissa oikeusapua tarjoavat julkiset oikeusavustajat. Oikeusapua voi saada kaikissa oikeudellisissa asioissa.

Kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista löytyy yksityiskohtaista tietoa oikeusministeriön ylläpitämästä portaalista Demokratia.fi.

Linkit:

Palkansaajat ansaitsivat Suomessa vuonna 2022 keskimäärin 3 279 euroa kuukaudessa. Tämä on noin 2 % enemmän kuin vuonna 2021.

Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on melko korkea verotaso. Verovaroilla kustannetaan kansainvälisesti korkeatasoiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus sekä lasten ja iäkkäiden hoito.

Henkilö on Suomessa verovelvollinen, jos hän asuu maassa pysyvästi, eli yli kuusi kuukautta.

Jos ulkomaalaisen työntekijän oleskelu Suomessa kestää korkeintaan 6 kuukautta, työnantaja voi pidättää palkasta lähdeveroa 35 %. Ennen veron perimistä palkasta vähennetään 17 €/ päivä. Lähdevero on lopullinen vero eikä työntekijä anna veroilmoitusta Suomeen. Työntekijä voi myös vaatia progressiivista verotusta, jolloin verotus toimitetaan kuin yli kuusi kuukautta kestävässä oleskelussa.

Jos ulkomaalaisen työskentely Suomessa kestää yli kuusi kuukautta, verotus hoidetaan samalla tavoin kuin suomalaisillakin. Muuttajan kannattaa ensimmäiseksi asioida Digi- ja väestötietovirastossa, joka myöntää hänelle suomalaisen henkilötunnuksen. Sen jälkeen verotoimisto antaa hänelle verokortin, jonka mukaan työnantaja pidättää veron palkasta. Veroa maksetaan kaikista, Suomessa ja muissa maissa ansaituista tuloista.

Ansiotuloista maksetaan veroa sekä valtiolle että kunnalle. Ansiotulojen verotus on progressiivista. Valtiolle maksettavan veron suuruus määräytyy valtion tuloveroasteikon mukaan. Kukin kunta määrää vuosittain oman veroprosenttinsa. Kunnallisveroprosentti määräytyy kunkin kunnan oman verotuspäätöksen mukaan. Vuonna 2022 kunnallisveroprosentti vaihtelee 16,90 ja 23,50 prosentin välillä. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti on 19,97 prosenttia. Evankelisluterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien jäsenet maksavat lisäksi kirkollisveroa. Kukin seurakunta määrää kirkollisveroprosenttinsa vuosittain. Vuonna 2022 kirkollisveroprosentti vaihtelee 1-2,00 prosentin välillä. Palkansaajan nettopalkasta peritään vuonna 2022 myös eläkevakuutus- sekä työttömyysvakuutusmaksua yhteensä keskimäärin 8,40 % sekä 1,18 % sairausvakuutusmaksua, mikä sisältyy ennakkoperinnässä verokortin pidätysprosenttiin. Oman veroprosentin voi laskea verohallinnon sivuilta löytyvällä verolaskurilla.

Pääomavero on Suomessa 30 prosenttia, jos pääomatulot eivät ylitä 30 000 euroa vuodessa. Jos pääomatulot ylittävät 30 000 euroa, veroprosentti on 34 prosenttia vuonna 2022.

Arvonlisävero on tavallisesti 24 %. Ruoasta maksetaan arvonlisäveroa 14 % ja esimerkiksi kirjoista, juna- ja bussilipuista sekä hiustenleikkuusta 10 % (vuonna 2022).

Ajoneuvovero koostuu perusverosta ja käyttövoimaverosta. Ajoneuvolle, jota käytetään muulla voimalla tai polttoaineella kuin moottoribensiinillä, määrätään käyttövoimaveroa. Lisätietoja saa liikenne- ja  viestintävirastosta (TRAFICOM).

Verotoimistot opastavat maahanmuuttajaa kaikissa verotukseen liittyvissä asioissa. Neuvoja on saatavissa myös puhelimitse verohallinnon palvelunumeroista. 

Linkit:

Tilastokeskuksen vuoden 2022 tilastot osoittavat, että seuraavat neljä ryhmää muodostavat suurimmat menoerät: asumis- ja lämmityskulut vievät 25,6%, liikenne 13,9%, ruoka 12,9% ja vapaa-ajan harrastukset 11,6% käytettävissä olevista tuloista.

Eurostatin vuoden 2022 hintavertailussa, jossa arvioitiin ruoan ja alkoholittomien juomien hintatasoa EU- ja ETA-maissa, Suomi on 10 kärkimaan listalla. Suomessa ruoan ja alkoholittomien juomien hinnat ovat 19,5 prosenttia Euroopan keskiarvoa korkeammat. Alkoholijuomien osalta puolestaan hinnat ovat 80,5 prosenttia keskiarvoa korkeammat.

Alla joitain esimerkkihintoja (v. 2022):

Kevytmaito (l)                         1,25 e

Voi (500 g)                             4,00 e

Kananmunat (kg)                   4,07 e

Naudan jauheliha (kg)          13,13 e

Kirjolohi (kg)                         20,00 e

Kahvipaketti (500 g)               5,99 e

Ruokaperuna (kg)                  1,00 e

Banaani (kg)                           1,25 e

Tomaatti (kg)                          2,19 e

Bensiini 95 E10 (l)                 1,966 e

Diesel (l)                                 1,930 e

Elokuvalippu (kpl)                15,00 e

Linkit:

Enemmistö suomalaisista, 72,3% asuu omistusasunnossa. Asuntojen hintataso vaihtelee suuresti maan eri osissa. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnon löytäminen voi olla hidasta varsinkin suurissa kaupungeissa. Keskimääräinen vuokra oli vuonna 2022 16,5 €/m² ja pääkaupunkiseudulla 21,3 €/m². Yksiöiden neliövuokrat ovat korkeammat. Vanhojen kerrostaloasuntojen myyntihinta oli puolestaan syyskuussa 2022 keskimäärin 2 267 €/m²koko Suomessa ja 3 878 €/m^2 .

Vuokrasopimus ja sen muutokset on syytä tehdä kirjallisesti. Vuokra maksetaan tavallisesti kuukausittain etukäteen. Vuokranantaja voi pyytää vakuudeksi enintään kolmen kuukauden vuokraa vastaavaa ennakkomaksua. Asunnon irtisanomisaika on täysi kalenterikuukausi. Irtisanomisaika lasketaan alkavaksi sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana vuokranantajan edustaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Määräaikainen vuokrasopimus voidaan irtisanoa vain poikkeustapauksissa.

Ulkomaalaiset voivat hankkia vapaasti Suomesta kiinteistön ja/tai asunto-osakkeen. Usein asunnon ostamiseksi joko säästetään tai otetaan asuntolainaa ainakin 10–20 vuodeksi. Asunto-osakkeen ostotarjous vahvistetaan joko käsirahalla tai sopimalla vakiokorvaus peruuttamisen varalta. Asunnon ostotarjouksesta ei voi yleensä vetäytyä ilman kustannuksia. Asunnon osto vahvistetaan kauppakirjalla, jonka asunnon myyjä ja ostaja laativat kahtena kappaleena. Ostajan on maksettava varainsiirtovero kahden kuukauden kuluessa kaupantekopäivästä (kahden yksityisen henkilön välisessä kaupassa), heti kaupantekopäivänä (kiinteistönvälittäjän välittämässä kaupassa) tai kahden kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä (uudet asunnot). 18–39-vuotiaiden ensiasunnonostajien ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa, jos asuntoa käytetään omana asuntona, eikä ostaja ole aiemmin omistanut vähintään puolta omistusasunnosta.

Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Asumisen aikana maksetaan käyttövastiketta. Talon omistaja ei voi irtisanoa asumisoikeussopimusta. Asumisoikeuden haltija voi myydä asumisoikeuden tai vaihtaa asunnon toiseen. Asuntoa ei voi lunastaa omaksi. Asumisoikeusasuntoja on tarjolla suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa.

Lisäksi on mahdollista hankkia osaomistusasunto. Tällaisesta asunnosta asukas lunastaa itselleen aluksi tietyn osuuden (15%) ja maksaa asunnosta vuokraa. Myöhemmin asukkaan on mahdollista ostaa asunto kokonaan itselleen.

Linkit:

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023. Hyvinvointialueet, pääkaupunkialueella Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä, vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä. Terveyspalvelut jaetaan perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon palveluita tuotetaan sosiaali- ja terveyskeskuksissa osana kansanterveystyötä. Erikoissairaanhoidon palveluita järjestetään pääosin sairaaloissa ja niiden poliklinikoilla. Erikoissairaanhoitoon pääsy edellyttää yleensä lähetettä.

Julkiset terveyspalvelut ovat joko maksuttomia tai maksullisia. Valtio ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikkaa lainsäädännöllä. Tavoitteena on, että asiakasmaksut ovat kohtuullisia eivätkä ole esteenä palveluihin hakeutumiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia, asiakasmaksu on tasasuuruinen tai asiakasmaksu määräytyy tulojen ja perhesuhteiden mukaan (ns. tulosidonnainen maksu).

Yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkisia palveluita. Suurin osa yksityisestä terveydenhuollosta on potilaiden itse tai vakuutustensa kautta rahoittamaa. Myös hyvinvointialue voi hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta.

Julkisen sektorin terveydenhuoltopalveluita voivat käyttää henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa. Kotikunnan rekisteröi Digi- ja väestötietovirasto. Suomessa sairausvakuutettu henkilö saa ns. Kela-kortin Kansaneläkelaitokselta eli Kelalta.

Suomessa tilapäisesti oleskelevilla EU-maiden ja Sveitsin kansalaisilla on oikeus käyttää julkisia terveydenhuoltopalveluita, mikäli heillä on eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korttia on haettava kotimaan terveydenhuoltoviranomaiselta ennen matkalle lähtöä. Hoitoon hakeuduttaessa on sairaanhoitokortin lisäksi esitettävä henkilöllisyystodistus. Eurooppalainen sairaanhoitokortti oikeuttaa kantajansa käyttämään Suomen julkisia terveydenhoitopalveluita samaan hintaan kuin suomalaistenkin. Kortin tarkoituksena on tarjota Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle sairaanhoitoa esimerkiksi äkillisen sairaustapauksen sattuessa tai tilanteessa, jossa jo olemassa oleva krooninen sairaus vaatii välttämätöntä hoitoa. Mikäli tilapäisen Suomessa oleskelun pääasiallisena tarkoituksena on kuitenkin saada Suomessa hoitoa, kortti ei kata hoidosta syntyviä kustannuksia.

Tarkemmin tietoja sairausvakuuttamisesta voi kysyä Kelan kansainvälisten asioiden keskuksesta tai lukea verkkosivuilta https://www.eu-terveydenhoito.fi/.

Kansaneläkelaitos korvaa osan yksityisen lääkärien perimistä palkkioista, mikäli asiakkaalla on Kela-kortti tai eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korvausta on haettava Kansaneläkelaitokselta kuuden kuukauden kuluessa.

Lääkkeitä myydään vain apteekeissa.

Linkit:

Suomen koulutusjärjestelmä ryhmitellään koulutusasteittain. Koulutusjärjestelmä muodostuu yleissivistävästä peruskoulutuksesta, peruskoulun jälkeisestä toisen asteen koulutuksesta ja korkeakoulutuksesta. Lisäksi aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla opetusasteilla. Valtaosan perusopetuksesta antavat kunnalliset peruskoulut. Suomessa on lisäksi 40 yksityistä perusasteen koulua. Yksityisiä kouluja ovat mm. steinerkoulut, uskonnolliset koulut ja osa vieraskielisistä kouluista.

Koulutus on Suomessa pääsääntöisesti maksutonta kaikilla tutkintoon johtavilla tasoilla Suomen, mutta myös EU/ETA-maiden kansalaisille. Aterioista, matkoista, majoituksesta, oppimateriaaleista sekä terveydenhuollosta ja opiskelijajärjestöjen jäsenmaksuista voi kuitenkin tulla kuluja. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta on puolestaan alettua periä maksua 1.8.2017 lähtien.

Jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Peruskoulu suoritetaan tavallisesti yhdeksässä vuodessa. Oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna lapsi voi osallistua maksuttomaan esiopetukseen. Suomessa on joitakin peruskouluja ja lukioita, joissa käytetään vierasta kieltä joko yhtenä tai ainoana opetuskielenä.

Oppivelvollisuus laajeni vuodesta 2021 alkaen niin, että jokaisella peruskoulun päättävällä yhdeksäsluokkalaisella on velvollisuus hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutuksessa. Tavoitteena on turvata jokaiselle nuorelle elämässä ja yhteiskunnassa tarvittava osaaminen ja sivistys. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon.

Toisen asteen koulutusta annetaan lukioissa ja ammattikouluissa. 2–4-vuotinen lukio antaa yleissivistävää opetusta ja johtaa ylioppilastutkintoon. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti kolme vuotta. Ammattitutkinto voidaan suorittaa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen (oppisopimus), jonka koulutuksen järjestäjä vahvistaa. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa lisäksi näyttötutkintona. Sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen perustutkinto antavat kelpoisuuden hakea korkeakouluopintoihin.

Korkeakoulutusta antavat Suomessa ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Ammattikorkeakoulut ovat suuntautuneet työelämään ja yliopistot tieteellisen tutkimukseen. Ammattikorkeakouluja on 22. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii oma ammattikorkeakoulu ja Tampereella Poliisiammattikorkeakoulu. Opinnot ammattikorkeakoulussa kestävät 3-4 vuotta ja johtavat alempaan korkeakoulututkintoon. Hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkokemusta alemman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat hakea suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkinto suoritetaan 1–1,5 vuodessa, läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa.

Suomessa on 13 yliopistoa: kymmenen monitieteistä yliopistoa, yksi teknillinen yliopisto, yksi kauppakorkeakoulu sekä yksi taideyliopisto. Yliopistojen verkko kattaa maan eri osat ja tarjoaa opiskelupaikan lähes kolmasosalle ikäluokasta. Lisäksi sotilasalan korkea-asteen tutkintoja voi suorittaa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Yliopistojen tutkintorakenne on kaksiportainen: useimmilla aloilla opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon eli kandidaatin tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen ylempään korkeakoulututkintoon eli maisterin tutkintoon. Alempi korkeakoulututkinto on mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa ja ylempi korkeakoulututkinto yleensä kahdessa vuodessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen yliopistossa voi jatkaa opiskelua lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon.

Vuoden 2020 loppuun mennessä 74 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli suorittanut tutkinnon perusasteen jälkeen.

Linkit:

Suomalainen kulttuurielämä on vilkasta ja etenkin pääkaupunkiseudulla myös kansainvälistä. Suomesta löytyy yli 1000 museota, kymmeniä teattereita ja konserttitaloja. Perinteisesti suomalainen musiikki on niittänyt maailmalla mainetta Sibeliuksen ja Merikannon sävellyksillä. Viime vuosina ovat ulkomailla menestyneet mm. Sunrise Avenue ja Nightwish, säveltäjä Kaija Saariaho sekä kapellimestari Esa-Pekka Salonen.

Kesäisin suomalaiset viihtyvät maaseudulla kesämökeillään ja silloin kulttuuritarjonta on monipuolisempaa kaupunkien ulkopuolellakin. Nuoret suuntaavat kesäisin kuuntelemaan lempimusiikkiaan festareille ja tanssimusiikin ystävät lavatansseihin.

Suomalaiset tapaavat toisiaan tyypillisesti kulttuuriharrastusten ohella myös liikunnan merkeissä. Neljä vuodenaikaa tarjoaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluun hiihdosta patikointiin ja sauvakävelyyn. Retkeily ja telttailu on Suomessa vaivatonta, sillä jokamiehenoikeudet mahdollistavat luonnossa liikkumisen melko vapaasti. Myös sisäliikuntamahdollisuudet ovat Suomessa hyvät; erityisen suosittuja lajeja ovat palloilulajit kuten jääkiekko ja sähly, sekä uinti.

Myös yöelämä on Suomessa vilkasta. Baarien ja ravintoloiden ohella on nykyisin suosittua istua iltaa kahviloissa.

Olennainen osa suomalaista kulttuuria on myös saunominen. Valtaosassa suomalaisia koteja on sauna. Suomi tunnetaan Angry Birds-pelien kotimaana ja suomalaisen identiteetin tärkeä kivijalka on myös Lapissa asuva joulupukki!

Linkit:

Syntymä

Lapsen vanhempien tai huoltajan on ilmoitettava lapsen nimet ja äidinkieli väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Tiedot ilmoitetaan siihen Digi- ja väestötietoviraston yksikköön, jonka toimialueella lapsen äidillä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Jos lapsi otetaan evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan jäseneksi, tiedot ilmoitetaan kastavalle papille.

Avioliitto

Suomessa avioliiton voi solmia Digi- ja väestötietovirastossa (eli DVV), käräjäoikeudessa, kirkossa tai muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Ennen vihkimistä avioliiton esteet tutkitaan. Tutkinnan voi suorittaa DVV tai se evankelis-luterilainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu. Tutkintatodistus on jätettävä maistraatille ennen vihkimistä. Lisäksi vihkiparin on ilmoitettava, mitkä sukunimet puolisot ottavat käyttöönsä.

Aviopuolisoilla on oikeus toistensa omaisuuteen. Tätä oikeutta voidaan muuttaa ennen avioliittoa tehdyllä sopimuksella, joka on kirjattava DVV:ssa.

Avioero on mahdollinen kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen. Tavallisesti lapsilla on oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa näiden avioeron jälkeen.

Parisuhteen rekisteröinti

Kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi Suomessa solmia avioliiton (lakimuutos 1.3.2017).

Kuolema

Hautaus voidaan järjestää yksityisesti perheen tai hautaustoimiston toimesta. Seurakuntien hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joista myös kirkkoon kuulumaton voi saada hautapaikan. Kuoleman jälkeen on pidettävä perunkirjoitus, jossa luetteloidaan vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat. Jos testamentissa ei ole muuta määrätty, periminen määräytyy laissa säädetyn perintökaaren mukaan.

Linkit:

Suomeen pääsee ulkomailta kätevimmin lentokoneella. Helsinki-Vantaan lentokentältä on lentoyhteys Suomen suurimpiin kaupunkeihin.

Suomessa on tehokas junaverkko suurimpien kaupunkien välillä. Pienempien asutuskeskusten välillä matkat taittuvat kaukoliikenteen busseilla. Bussivuoroja on kuitenkin viime vuosina karsittu, joten maaseudulla on hyvä olla oma auto käytössä.

Joukkoliikenteen hintoja välillä Helsinki – Oulu (600 km, helmikuu 2020):

• lentomatka: alkaen noin 70 euroa
• junamatka (Pendolino): alkaen n. 30 euroa
• bussimatka (Expressbus): alkaen n. 20 euroa

Kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla, tulee hyvin toimeen myös ilman autoa. Paikallisliikenteessä maksuvälineenä käytetään yleensä muovista matkakorttia, jonka voi hankkia kaupungin joukkoliikennetoimistosta tai vaihtoehtoisesti matkan voi maksaa mobiilisovelluksella. Kertalipun hinta kaupungin sisäisessä liikenteessä vaihtelee 2–3 euron välillä, kaupungista riippuen.

Liikenne- ja viestintävirasto huolehtii ajoneuvojen rekisteröinnistä ja katsastuksesta. Se vastaa myös ajoluvista ja kuljettajantutkinnoista. Toisen EU-maan myöntämällä EU-ajokortilla voi ajaa autoa myös Suomessa. Moottoriteiden käyttö on maksutonta.

Linkit: